Esteettömyys maisemasuunnittelussa on kehittynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä. Perinteinen esteettömyysajattelu on usein ollut korjaavaa: jotain lisätään, jotta tilaa voi käyttää myös esimerkiksi pyörätuolilla liikkuva henkilö. Enää ei kuitenkaan puhuta vain luiskista, kynnysten madaltamisesta ja leveistä oviaukoista, vaan kokonaisvaltaisesta suunnittelufilosofiasta, joka huomioi erilaiset käyttäjät alusta asti.
Design for All – hyvää suunnittelua kaikille käyttäjille
Design for All -periaate ei tee eroa käyttäjien välillä, vaan suunnittelee heti alkuvaiheessa niin, että eri-ikäiset, eri kokoiset, eri tavoin liikkuvat tai kokevat ihmiset voivat käyttää tilaa yhdessä ja tasavertaisesti. Periaate haastaa suunnittelijan ajattelemaan inklusiivisesti ja näkemään esteettömyyden mahdollisuutena luoda viihtyisiä, toimivia ja oikeudenmukaisia ympäristöjä kaikille käyttäjille. Meille maisemasuunnittelijoille tämä tarkoittaa ympäristöjen luomista, jotka eivät vain täytä minimitasoa, vaan palvelevat monenlaisia käyttäjiä oikeasti hyvin.
Tämä ei tarkoita pelkkää saavutettavuutta teknisessä mielessä, vaan ennen kaikkea käytettävyyttä, selkeyttä ja miellyttävää kokemusta kaikille. Esimerkiksi hyvä penkki ei ole vain tarpeeksi korkea, vaan siinä on myös käsinojat, joista on helppo ponnistaa ylös. Kun penkki sijoitetaan varjoisaan paikkaan riittävän lähelle kulkureittejä, se palvelee niin ikäihmisiä, lasten kanssa liikkuvia kuin ketä tahansa levähtämistä kaipaavaa. Kun polku on tarpeeksi leveä kahdelle kulkijalle, olipa kyseessä lastenrattaat tai pyörätuoli, ei kyse ole vain esteettömyydestä, vaan hyvästä käytettävyydestä kaikille.
Universaalin suunnittelun seitsemän periaatetta
Universaalin suunnittelun periaatteet kehitettiin Yhdysvalloissa NC State Universityn Center for Universal Design -tutkimuskeskuksessa. Nämä periaatteet syntyivät vastauksena tarpeeseen luoda suunnittelun viitekehys, joka huomioi ihmisten moninaisuuden ilman tarvetta erillisille erityisratkaisuille.
Vuonna 1997 julkaistut seitsemän universaalin suunnittelun periaatetta perustuvat laajaan tutkimukseen ja asiantuntijayhteistyöhön, ja niiden tavoitteena on ohjata eri alojen suunnittelua kohti ratkaisuita, jotka ovat toimivia, esteettömiä ja käytettäviä mahdollisimman monelle heti alusta alkaen.
1. Yhdenvertainen käytettävyys: Tuotteen tai ympäristön tulee olla käytettävissä mahdollisimman monelle, ilman erillisiä ratkaisuja tai leimaavaa erottelua.
2. Käytön joustavuus: Suunnittelu mahdollistaa erilaiset tavat käyttää tuotetta tai tilaa, ottaen huomioon käyttäjien erilaiset tarpeet.
3. Yksinkertainen ja intuitiivinen käyttö: Tuote tai tila on helppo ymmärtää ja käyttää riippumatta käyttäjän kokemuksesta, tiedoista, kielitaidosta tai keskittymiskyvystä.
4. Havaittava informaatio: Tarvittava tieto välittyy tehokkaasti eri aistikanavien kautta, riippumatta käyttäjän aistikyvyistä.
5. Virheiden sietokyky: Suunnittelu minimoi riskit ja vahingot, jotka johtuvat tahattomista toimista tai virheistä.
6. Vähäinen fyysinen vaiva: Kohde on mahdollista käyttää tehokkaasti ja mukavasti ilman liiallista fyysistä rasitusta.
7. Koko ja tila lähestymiseen ja käyttöön: Käyttötila on mitoitettu ja järjestetty niin, että siihen pääsee ja sitä voi käyttää riippumatta käyttäjän koosta, kehon asennosta tai liikkumisen apuvälineistä.
Käytännön ratkaisuja maisemasuunnittelussa
Design for All ei pyri paikkaamaan myöhemmin, vaan ennakoimaan ja suunnittelemaan kaikille alusta alkaen. Tämä asettaa haasteita meille suunnittelijoille, mutta myös mahdollisuuksia. Suunnitteluratkaisujen laatu paranee, kun katsomme maailmaa eri käyttäjien näkökulmasta. Ja mikä tärkeintä: hyvin suunnitellut tilat eivät näytä erityisratkaisuilta, vaan yksinkertaisesti toimivat.
Maisemasuunnittelijalle Design for All on arkipäivän konkreettisia valintoja. Esimerkiksi:
- Reitit ja liikkuminen: loivat kaltevuudet, tasaiset ja kontrastiltaan selkeät pinnat helpottavat niin pyörätuolia käyttäviä, rollaattorilla liikkuvia kuin lastenvaunujen kanssa kulkevia, ja samalla tekevät ympäristöstä visuaalisesti selkeän ja viimeistellyn.
- Levähdyspaikat: penkit ja istuimet, joissa on otettu huomioon ergonomia, korkeus ja käsinojat, mahdollistavat tauot turvallisesti ja mukavasti. Niitä kannattaa sijoittaa lyhyin välein, erityisesti paikkoihin, joissa viihdytään.
- Kasvillisuus: hyvin harkitut istutukset ohjaavat kulkua, luovat tilantunnetta ja parantavat turvallisuuden ja viihtyisyyden kokemusta.
- Leikki- ja liikuntapaikat: esteettömät välineet, jotka mahdollistavat yhteiseen leikkiin sekä erilaiset pinnat ja toiminnat, jotka eivät vaadi fyysistä voimaa tai tasapainoa luovat osallistavaa ympäristöä kaikille.
- Selkeys ja opasteet: loogiset reitit, selkeät opasteet ja tilojen hahmotettavuus hyödyttävät kaikkia, ei vain niitä, joilla on erityinen tarve.
Kun tila tuntuu hyvältä ja turvalliselta jokaiselle, siellä viihdytään ja halutaan olla. Kyse on ihmislähtöisestä, oikeudenmukaisesta ja pitkäikäisestä suunnittelusta. Maisemasuunnittelun näkökulmasta tämä tarkoittaa vastuullista suunnittelua, joka kestää aikaa ja palvelee laajaa joukkoa ilman tarvetta korjaaviin toimenpiteisiin myöhemmin.
Tällainen suunnittelu ei ole kompromissi – se tukee sosiaalista kestävyyttä ja yhteisöllisyyttä tuoden eri elämäntilanteissa olevat ihmiset yhteen. Ympäristö, joka tuntuu jokaisesta hyvältä ja turvalliselta, kannustaa liikkumaan, olemaan yhdessä ja viihtymään ulkona. Juuri siihen Design for All pyrkii, ja siksi sen omaksuminen on maisemasuunnittelijalle paitsi eettinen, myös ammatillinen valinta.
Me Carmenialla autamme luomaan maisemia, jotka toimivat kaikille. Ota meihin yhteyttä, niin rakennetaan toimivampaa ympäristöä yhdessä!
Lähteet:
Design for All Europe – https://dfaeurope.eu/Center for Universal Design, NC State University – https://design.ncsu.edu/research/center-for-universal-design/