Maisemasuunnittelijamme Mari Ylikauppila on tehnyt hortonomi-opintojen opinnäytetyön luonnon monimuotoisuudesta. Aihe on tärkeä ja mielenkiintoinen, ja meille Carmenialla erittäin lähellä sydäntä.
Tässä artikkelissa käsittelemme Marin työtä, jossa tarkastellaan luonnon monimuotoisuutta rakennetussa ympäristössä ja esitetään keinoja viheralueiden monimuotoisuuden kehittämiseen ja ylläpitämiseen.
Luonnon monimuotoisuus rakennetussa ympäristössä
Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja maailmanlaajuinen lajikato on puhuttanut ihmisiä jo jonkin aikaa. Erilaisilla suojelutoimilla pyritään hidastamaan monimuotoisuuden heikkenemistä ja pysäyttämään harvinaistuvien lajien ja luontotyyppien katoaminen.
Myös rakennetuissa ympäristöissä esiintyy harvinaistuvia eläin- ja kasvilajeja, joiden elinympäristöt uhkaavat kadota ihmisen toiminnan seurauksena. Rakentaminen tiivistyy kaupunkien sisällä ja laajenee ulkopuolelle, mikä pirstaloi ja pienentää entisestään viheralueita ja katkaisee viheryhteydet luonnontilaisiin alueisiin.
Monimuotoisella kaupunkivihreällä ylläpidetään rakennettujen ympäristöjen viherverkostoja, tarjotaan eri lajeille mahdollisuuksia liikkua kaupunkialueen sisällä ja sen läpi. Se tarjoaa elinympäristöjä mahdollistaen eri lajien elämän ihmisten keskuudessa.
Monimuotoisuuden ylläpitämisessä ja turvaamisessa kaupunkiluonnossa ei ensisijaisesti ole kyse ainoastaan eri lajien ja niiden elinolosuhteiden suojelusta, vaan sillä turvataan lisäksi meille ihmisille elintärkeiden ekosysteemipalveluiden toiminta ja tuodaan monipuolista kaupunkiluontoa osaksi ihmisten arkea.
Monimuotoiset viheralueet
Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen tulisi huomioida jo maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa. Uusien alueiden maankäytön muutosta mietittäessä tulisi huomioida alueen luontoarvot. Se mitä ja millaisin keinoin luonto voidaan säästää osana rakennettavaa ympäristöä.
Rakentamisen aiheuttamia haittoja voidaan toki kompensoida uusilla monimuotoisilla viheralueilla, mutta uusi, rakennettu alue ei korvaa vanhan merkitystä elinympäristönä. Viheralueiden suunnittelussa voitaisiin yhä enemmän hyödyntää esimerkiksi perinnebiotooppien ja metsien ominaisuuksia. Perinnebiotoopit ja metsät ovat molemmat monilajisia, merkittäviä elinympäristöjä, mutta molemmat on todettu uhanalaisiksi luontotyypeiksi.
Uusien viheralueiden monimuotoisuutta voidaan kehittää rakentamalla monilajisia ja monikerroksisia kasvillisuusalueita, joissa yhä enemmän pyritään käyttämään kotimaisia kasvilajeja ja luonnonkasveja. Erilaiset avoimet alueet, niityt ja joutomaa-alueet ovat monimuotoisuuden keitaita, joiden potentiaali kuitenkin varsin usein unohdetaan.
Lisää elintilaa kasveille, eläimille ja eliöille
Monimuotoisuutta voidaan lisätä erilaisilla läpäisevillä pinnoitteilla ja vesialueilla, joista yhä useammat lajit voivat löytää soveltuvia elinympäristöjä. Sekä eläin- että kasvilajit löytävät elintilaa kivikoiden ja hiekkapintojen karuista olosuhteista.
Lahoamisprosessin eri vaiheissa olevaa puumateriaalia lisäämällä tarjotaan monipuolisesti ruokailu-, pesimä- ja suojapaikkoja useille eri lajeille. Maaperän hyvinvoinnista ja sen monimuotoisuuden kehittymisestä huolehditaan tarjoamalla riittävästi eloperäistä ainesta maaperäeliöstön hajotettavaksi. Maaperän hyvinvointia parantaa myös kemiallisten aineiden käytön vähentäminen.
Kaupunkiluonnon monimuotoisuus
Maankäytön tiivistyessä voidaan hyödyntää entistä enemmän katto- ja seinäpintoja kaupunkiluonnon alueina. Kattopinta-alat ovat haasteellisia, mutta erilaiset paahdeympäristöjen lajit voivat menestyä mainiosti näissä olosuhteissa.
Kaupunkiluonnon monimuotoisuuden kehittämisen yhtenä haasteena nähdään usein ihmisen ja luonnon yhteen sovittaminen. Kaupungit on rakennettu ihmisten elämää, liikkumista ja arjen toimintoja ajatellen ja niin sen täytyy olla jatkossakin. Alueiden toimivuudesta ja ihmisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista on huolehdittava edelleen, mutta mukaan voidaan tuoda yhä enemmän elementtejä luonnosta.
Rakennetussa ympäristössä luonto vain vaatii hieman enemmän sovittamista ihmisten tarpeisiin ja toiveisiin. Meillä jokaisella viheralan ammattilaisella suunnittelutehtävissä, rakentamisen ja kunnossapidon parissa on mahdollisuus löytää ja käyttää keinoja monimuotoisen luonnon ja ihmisten yhteiselämän mahdollistamiseksi.
Lisää luonnon monimuotoisuudesta rakennetussa ympäristöstä ja keinoista kehittää monimuotoisuutta erityisesti taloyhtiöiden piha-alueilla voit lukea vasta valmistuneesta opinnäytetyöstä ”Luonnon monimuotoisuuden tukeminen taloyhtiöiden viheralueiden kunnossapidossa ja suunnittelussa”.
Opinnäytetyössä laadittiin konkreettinen, käytännön läheinen LUMO-suunnitelma tamperelaisen VTS-kotien viheralueiden suunnittelun ja kunnossapidon tueksi.
Lähteet: Mari Ylikauppila opinnäytetyö, https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304034670